Korkeanpaikankammoiselle puetaan valjaat ja kypärä ja näytetään kohtisuoraan kohoavat, loppumattoman pitkät tikkaat, että mene siitä. Ei voi kuin toivoa, että itse kykenisi tiukan paikan tullen samaan – ylittämään itsensä aivan järkyttävän vaikeassa ja pelottavassa paikassa, olipa se sitten minkä luontoinen koettelemus hyvänsä.
Sirpa Kortet
Laura Seppä
Viime aikoina olen löytänyt itseni useita kertoja tilanteista, joissa on katsottu asioita toisen ihmisen silmin. Tämä on saanut miettimään maailmaa eri tavalla kuin olisin ehkä muuten miettinyt.
Ensinnäkin, tässä on sivuutettu eräs rajapyykki, jonka vuoksi nyt viimeistään lasken itseni keski-ikäisten joukkoon kuuluvaksi. Ainakin noin niin kuin numeroiden puolesta. Kaikessa siinä tohinassa, jota ilokseni ja riemukseni sekä osittain läheisteni kauhuksi järjestin, pysähdyin hetkittäin ihailemaan suorituksia, joihin ihmiset ylsivät, kun päättivät tehdä niin.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa korkeanpaikankammoiselle puetaan valjaat ja kypärä ja näytetään kohtisuoraan kohoavat, loppumattoman pitkät tikkaat, että mene siitä. Tietona on, että tikkaiden jälkeen seuraa vaikka minkälaisia jähmettymisen paikkoja. Huojuvia tasanteita ilman kaiteita. Vaijeriliukuja. Järkyttävän vaikeita tasapainoratoja. Siinä, kun vieressä seuraa toisen otsalla valuvia hikikarpaloita, täriseviä käsiä ja jalkoja sekä haukkovaa hengitystä, ei voi kuin toivoa, että itse kykenisi tiukan paikan tullen samaan – ylittämään itsensä aivan järkyttävän vaikeassa ja pelottavassa paikassa, olipa se sitten minkä luontoinen koettelemus hyvänsä.
Kuvitellaanpa toinen tilanne, jossa kohtaa joukko ennestään tuttuja ihmisiä sekä yksi uusi ja tuntematon. Veikeä ja erilainen tutustumisapa on antaa jonkun muun kertoa, millainen tyyppi olet. Siinä näkee itsensä toisen silmin. Miettii, olisinko itse kertonut itsestäni noin, olisinko sanonut jotakin ihan muuta, tai olisinko jättänyt jotakin kertomatta. Sitä pohtii, onko toisille ihmisille syntynyt kuva itsestä samanlainen kuin oma kuva.
Kuvitellaan vielä kolmas tilanne. Siinäkin tapaa ennalta toisilleen outoja ihmisiä. Itse tunnet ainoana kaikki. Jälkeenpäin on erittäin mielenkiintoista kuulla, millaisia päätelmiä ihmiset toisistaan tekevät. Kuinka oikeaan voi ihmistuntemus osua, ja ennen kaikkea, mitä kaikkea ihmisestä pystyy päättelemään lyhyessäkin ajassa.
Monet kerrat olen työssäni kysynyt synttärisankareilta, miten he elämänsä kokevat, ja miettivätkö he mennyttä ja tulevaa. En tiedä, kumpuaako vanhenemisesta vai mistä, mutta minä olen tänä keväänä miettinyt. Todella miettinyt, ja hyvä niin. Pitää niitä ajatuksia joskus kunnolla tuulettaa.
Toisen silmin on toisinaan hyvä katsella. Huomata asioita, joita ei omin silmin näkisi. Pohtia, mihin mikäkin vaikuttaa. Punnita sitä, onko elämä hyvää vai ei. Kunhan lopulta muistaa, että vaikka kuinka on hyvä nähdä asiat myös eri näkökulmista, kaikkein tärkeintä on se, kuinka oman elämänsä itse kokee. Koska elämä ei ole muiden, se on jokaisen oma.
Etusivulla juuri nyt
Asemakatu 1, 86300 OULAINEN
Mainosmyynti
Käyttö- ja sopimusehdot
Tietosuoja
Tilausehdot
Jakeluhäiriöt
Asemakatu 1, 86300 OULAINEN
Mainosmyynti
Käyttö- ja sopimusehdot
Tietosuoja
Tilausehdot
Jakeluhäiriöt