Lau­ra Sep­pä

Py­hä­jo­ki­seu­dun toi­mi­tus sii­vo­si al­ku­vii­kos­ta jää­kaap­pia. Ros­kiin meni nel­jä­so­sa vii­me vii­kol­la syö­mät­tä jää­nyt­tä pit­saa ja van­hen­tu­nut sa­laat­ti. Se ei ole ko­vin mah­do­ton mää­rä heit­tää haas­ki­oon, mut­ta tur­haa tie­tys­ti se­kin.

Ros­kik­sen ää­rel­lä mie­leen nou­si­vat mo­neen ker­taan kuul­lut pu­heet ruo­ka­hä­vi­kis­tä ja sen vä­hen­tä­mi­ses­tä. Ai­hees­ta tu­lee toi­mi­tuk­seen tie­dot­tei­ta­kin tois­tu­vas­ti. Asi­al­la on toi­si­naan jo­kin yleis­hyö­dyl­li­nen yh­tei­sö, ku­ten Mar­tat, toi­si­naan jo­kin yri­tys. Hank­kei­ta­kin ai­heen ym­pä­ril­le on pol­kais­tu.

Näi­den ruo­ka­ros­ka­miet­tei­den nos­tat­ta­ma pi­kai­nen tie­don­ha­ku toi esiin pari lu­kua. Nii­den va­los­sa asi­aa ryh­tyy ajat­te­le­maan ai­van eri ta­val­la.

Ku­lut­ta­ja­lii­ton mu­kaan jo­kai­nen suo­ma­lai­nen heit­tää pois vuo­sit­tain ar­vi­ol­ta 20–30 ki­loa syö­mä­kel­pois­ta ruo­kaa. Mitä lie yk­si kaup­pa­kas­sil­li­nen pai­naa, use­am­man ki­lon kai? Joka ta­pauk­ses­sa ky­sees­sä on mon­ta kas­sil­lis­ta täy­sin hy­vää ruo­kaa joka iki­nen vuo­si. Kaik­ki se ruo­ka os­te­taan kau­pas­ta. Käy­te­tään kaup­pa­reis­suun ai­kaa, kier­rel­lään hyl­ly­jen vä­lis­sä ja nou­ki­taan kai­ken­lais­ta kär­ryyn. Sit­ten sii­tä mak­se­taan siel­lä ra­haa, kan­ne­taan ruo­ka ko­tiin, nos­tel­laan se kaap­piin. Sit­ten sen ruu­an an­ne­taan ol­la siel­lä niin kau­an, et­tei sii­tä ole enää syö­tä­väk­si. Sen jäl­keen osoi­te on sel­vä.

Li­sää lu­ku­ja. Ra­has­sa mi­tat­tu­na ruo­ka­ros­kaus te­kee vuo­sit­tain noin 500 mil­joo­nan eu­ron lo­ven suo­ma­lais­ten lom­pa­koi­hin. Ne­li­hen­ki­ses­sä per­hees­sä se vas­taa noin 500 eu­ron vuo­si­sum­maa. Se ei ole ihan pie­ni raha. Sil­lä te­kee jo hy­vin ke­sä­lo­ma­reis­sua tai os­te­lee alen­nus­myyn­neis­tä vaik­ka vaa­tet­ta. Ruu­as­sa mi­tat­tu­na, sil­lä­hän se ne­li­hen­ki­nen per­he syö kuu­kau­den, jopa pari, riip­pu­en, kuin­ka oma­va­rai­ses­ta po­ru­kas­ta on kyse.

Täs­sä­kin asi­as­sa ih­mi­set ovat toki eri­lai­sia. Toi­set heit­tä­vät ruo­kaa pois enem­män kuin toi­set. Jois­sa­kin ko­ti­ta­louk­sis­sa yli­jää­mä­ruo­ka tai­o­taan osak­si seu­raa­vaa ruo­ka­la­jia. Joku pa­kas­taa yli­mää­räi­sen ruu­an ja syö sen myö­hem­min, tai huo­nom­mas­sa ta­pauk­ses­sa unoh­taa sen pak­ka­seen, jos­ta se löy­tyy pa­rin vuo­den pääs­tä ja len­tää sit­ten ros­kiin.

Jää­kaa­pin sii­vouk­sen li­säk­si oli­si erit­täin ai­heel­lis­ta käy­dä myös pa­kas­tin jos­kus kun­nol­la läpi. Juu­ri nyt sii­hen on eh­kä vuo­den pa­ras ai­ka. Olet­taa voi­si, et­tä suu­ri osa vii­me ke­sä­nä pa­kas­te­tuis­ta mar­jois­ta ja sie­nis­tä al­kaa ol­la syö­ty­nä, sa­moin vii­me syk­sy­nä ja tal­ve­na pa­kas­te­tuis­ta li­hois­ta.

En­nen seu­raa­vaa kaup­pa­reis­sua voi­si teh­dä ai­na­kin pie­nen tut­ki­mus­ret­ken pa­kas­teel­le ja miet­tiä, mitä siel­tä kok­kai­li­si. Os­tai­si sit­ten vaik­ka puo­let vä­hem­män ruo­kaa siel­tä kau­pas­ta. Toi­von mu­kaan ei tu­li­si sit­ten niin ko­vas­ti hä­vik­ki­ä­kään.